Huippunyrkkeilijä Elina Gustafsson toi Suomeen MM-pronssimitalin vuonna 2016

Huippu-urheilijan sukulaisuus ja seksuaalisuus – periikö menestyjä itsetunnon?

(For English speaking audience: in this blog entry we write about the importance of overlapping family relations, coach-athlete and team relations for the athlete’s success and self-esteem, based on our participation in the Excellence in Finland accelerator programme with the Finnish Olympic Committee. Follow us for entries in English later!) 

 

Urheilussa päämäärät tuntuvat usein olevan selkeitä. Toisin on hapuilevissa, ristiriitaisissa ja lähtökohtaisesti itseään uusivissa tieteissä ja taiteissa. Tutkijoiden Minervan pöllö lentää vain hämärissä, ja taide kuvittelee maailman aina yhä uudelleen. Urheilijan eetos on toinen: juokse nopeammin kuin muut, tee enemmän maaleja kuin vastustaja, pidä liikeratasi mahdollisimman tyylipuhtaina.

 

Osallistuimme Excellence in Finland -verkoston kiihdyttämöön Suomen Olympiakomitean kutsusta. Matkalla Lohjan Kisakallion urheiluopistolle mietimme, miten omat tutkimusintressimme eli sukulaisuuden syrjät, perinnöt ja seksuaalisuuden moninaisuus kohtaavat urheilun maailman.

 

Varsinkin huippu-urheilusta puhuttaessa sellaiset huippuyksilöiden henkilökohtaiset ominaisuudet kuin lahjakkuus, motivaatio ja sitoutuminen näyttävät määräävän urheilijan menestyksen. Urheilun amerikkalaisessa unelmassa Pelé ja hänen manttelinperijänsä nousevat köyhyydestä kuninkaiksi yksilöllisen erinomaisuutensa avulla. Mutta jonkun pitää löytää Pelé ja tukea häntä eteenpäin. Muutoin hän jäisi ainutlaatuisine lahjoineen paikalliseksi sankariksi, ei koko maailman juhlimaksi huipuksi.

 

Huippunyrkkeilijä Elina Gustafsson toi Suomeen MM-pronssimitalin vuonna 2016
Huippunyrkkeilijä Elina Gustafsson toi Suomeen MM-pronssimitalin vuonna 2016. Kuvat saatu käyttöön Elina Gustafssonilta ja Nooralotta Neziriltä

Keitä menestyvän urheilijan takana on? Onko kyse vain yksilöstä, vai mikä on yhteisön ja ympäristön merkitys urheilijan itseluottamukselle huippu-urheilussa?

 

PERHETAUSTA, VARALLISUUS JA VÄRI VAIKUTTAVAT MENESTYKSEEN

 

Urheiluhistorian sekä omien tutkimustemme ja kokemustemme valossa perhetausta, sukupuoli ja seksuaalisuus vaikuttavat lahjakkaan urheilijan lajin valintaan ja menestymisen mahdollisuuksiin ratkaisevasti. Tästä seuraa täsmentäviä kysymyksiä: miten esimerkiksi valmentajan ja urheilijan suhde vastaa perhesuhteiden dynamiikkaa? Voiko valmentajasta tulla yksi vanhemmista, tai jopa heitä tärkeämpi? Entä minkälainen merkitys joukkueella on?

 

Vaikka suomalaisen urheilun kahtiajakautuminen TULiin ja SVULiin on jo taaksejäänyttä aikaa, urheilu ei tietenkään ole yllättäen ravistanut harteiltaan siihen liittyviä luokkarasitteita. Harrastaminen maksaa. Esimerkiksi kansallistunteita ehkä eniten herättävä miesten jääkiekko on kallista ja vanhempien aikaa vievää. Siksi keskiluokallakaan ei ole siihen pian mahdollisuutta kiireistyvän työmaailman kurimuksessa, puhumattakaan pienituloisemmista perheistä. Onko yksinhuoltajalla mahdollisuutta seistä kaukalon tai lenkkipolun laidalla?

 

On merkkejä siitä että urheiluun, kuten muuhunkin yhteiskuntaan, on palautumassa (vaikkakin hieman uudessa muodossa) jako aristokratiaan ja muihin. 

Kalliissa lajeissa tämä tarkoittaa – karkeasti maalaten – että ne, joilla on pääomaa, ovat vapaita palkkatyön kiristyvästä ajasta ja ehtivät seisoskella kenttien reunoilla. Vaihtoehtoisesti heillä on varaa lähettää sinne palkkatyöstä vapaa puoliso taikka palvelija.

 

Toisaalta, eri lajit muuttavat nopeasti statustaan kun yhteiskunnalliset voimasuhteet ja olosuhteet muuttuvat. Vain muutama vuosikymmen sitten jääkiekkoa pelattiin lapsilaumoissa ilman sen kummempia välineitä kuin maila ja luistimet.  Tennis puolestaan oli eliittilaji, jolla raharikkaat erottautuivat palkkatyöläisistä herrasmiesurheilun hengessä. Nyt tennis on halpaa: vajaakäytöllä olevia ulko- ja sisäkenttiä on joka kunnassa ja kylässä, kun taas jäähalleja rakennetaan valtavilla rahoilla ja jääajoista tapellaan verisesti. Kuka tietää kauanko nämä lajistatukset säilyvät ennallaan.

 

Myös värillä on väliä. Jalkapallossa Pelén legenda elää, ja yleisurheilussa sekä koripallossa juhlitaan mustien urheilijoiden ylivaltaa. Mutta kuinka monta ei-valkoisena pidettyä pelaajaa tiedät jääkiekon SM-liigasta tai kansallisista hiihtoseuroistamme? Onko maahanmuuttajataustaisista perheistä tulevilla lapsilla pääsyä kansallisten lajiemme pariin? Miten eri lajeissa suhtaudutaan sateenkaariperheiden lapsiin tai queer-urheilijoihin?

Mistä kehittyy huippu-urheilijan itsetunto, ellei taustalla ole kannustavia aikuisia tai sosiaalisesti oikeudenmukaista yhteiskuntaa?

Pikajuoksija Nooralotta Neziri Rion valmistavalla leirillä Brasilian Penedossa valmentajansa Jussi Ihamäen kanssa.
Pikajuoksija Nooralotta Neziri Rion valmistavalla leirillä Brasilian Penedossa valmentajansa Jussi Ihamäen kanssa.Kuvat saatu käyttöön Elina Gustafssonilta ja Nooralotta Neziriltä

VALMENTAJA JA JOUKKUE TOISENA PERHEENÄ

Merkittävä eteenpäin kannustava aikuinen voi olla oma valmentaja. Ei ole harvinaista kuulla, että valmentajaa verrataan toiseen (tai kolmanteen) äitiin tai isään. Voidaanhan valmentajan kanssa viettää enemmän aikaa päivässä kuin omien vanhempien. Valmentaja vaatii, kannustaa ja saa kasvamaan kohti yhä parempaa. Toisaalta valmentaja voi olla tarinoissa myös sankarihahmo, joka näkee lapsissa potentiaalia, ja nostaa heidät kohti menestystä. Mutta miten nämä lapset ja valmentajat kohtaavat? Sitä tapahtuu ilman rakennettuja puitteita harvoin, vain sattuman kaupalla.

 

Entä perheet, jossa yhteen lapseen panostetaan kaikki varat ja ajankäyttö? Tulemmeko näkemään käräjäsaleissa sisarusriitoja, joissa lupaukset lunastamattomilta urheilutoivoilta vaaditaan hyvitystä vanhempien heihin (esim. jääkiekkolisenssien muodossa) turhaan haaskaama perintö?

 

Perhesuhteet limittyvät urheiluun myös joukkuelajien maailmassa. Joukkueen kanssa vietetään loputtomia tunteja harjoituksissa sekä kolutaan yhteisiä leirejä ja pelimatkoja. Joukkueesta muodostuu usein urheilijalle kuin toinen perhe – huipputasolla joukkue pyrkii joskus määrittelemään jopa jäsentensä seksielämää tärkeiden kisojen kohdalla.

 

Kuitenkin joukkue, jonka kanssa harjoitella on merkittävä tekijä myös yksilölajeissa. Joukkue tukee urheilijan psyykettä ja itseluottamusta epäonnistumisten hetkellä. Esimerkiksi Suomen naisnyrkkeilijät tukevat toisiaan ryhmänä. Nyrkkeilyn MM-pronssin voittanut Elina Gustafsson on kertonut, miten hänen valmentajansa ei ole täysin ymmärtänyt hänen coming-outiaan lesbona.

“Asia on vieläkin puhumaton valmentajani kanssa, emme paljon muusta keskustele kuin nyrkkeilystä. Se on ok, mutta välillä vähän raskasta”, Gustafsson vahvisti blogisteille.

 

Kuva 2
Huippu-urheilijoiden keskinäinen kannustus yli lajirajojen on elintärkeää”, sanoo nyrkkeilijä Elina Gustafsson, jonka MM-pronssikahveja juhli myös pika-aituri Nooralotta Neziri. Kuvat saatu käyttöön Elina Gustafssonilta ja Nooralotta Neziriltä

Toiset naisnyrkkeilijät ovat tukeneet Gustafssonia. Samoin ovat tehneet paikkakunnan muut huippu-urheilijat yli lajirajojen. Yksi heistä on pikajuoksija Nooralotta Neziri. “Olemme tosi iso tuki toinen toisillemme. On mahtavaa, että on joku joka ymmärtää toisen yksilöurheilijan paineet ja jutut”, Gustafsson iloitsee.

 

KUKA KELPAA JOUKKUEESEEN?

Mutta pelaavatko kaikki? Pääsevätkö kaikki joukkueen sisäpiiriin, jossa joukkueen tuki ja yhteen pelaaminen korostuvat myönteisesti? Tutkimuksissa on saatu näyttöä kilpailukulttuurin vahvistumisesta myös liikunnan maailmassa. Vain tarpeeksi hyvät ja tarpeeksi lahjakkaat pääsevät mukaan. Joukkueen solidaarisuus loppuu usein tylysti sellaisen ihmisen kohdalla, jonka menestymisen edellytykset eivät ole tarpeeksi lupaavat.

 

Myös esimerkiksi baletissa nuori voi käyttää vuosia päämäärätietoiseen uurastamiseen päästäkseen huipulle. Kuitenkin vääränlaisen vartalon kehittyminen teini-iässä saattaa sysätä nuoren armotta ulos jatkosta.

 

Tällaista riskiä ehkä pyritään loiventamaan perimykseen liittyvillä asioilla: valitsevatko valmentajat ja lajipäälliköt sellaisia ihmisiä, joiden suvun tuesta ja geeniperimästä he voivat olla toiveikkaita? Urheilijan moninaisissa perheenkaltaisissa suhteissa jo kasvatettu itsetunto saattaa mahdollistaa uusien suhteiden synnyn tarvittavien taitojen ja kykyjen kautta. Taustan ja lähtökohtien merkitys urheilevan yksilön mahdollisuuksille ja menestykselle on yksi tapa heijastaa sitä, miten perhesuhteet linkittyvät keskeisesti kaikkialle yhteiskuntaan.

 

Valikoituuko urheilulajeihin tiettyjä sukuja, kuten esimerkiksi musiikissa, tieteessä ja teatterissa? Pitääkö tällainen urheilureproduktio lajin tasoa korkeana? Vai johtaako urheilusukuihin keskittyminen siihen, että samoja asioita toistetaan jääräpäisesti sukupolvesta toiseen – ehkä lähellä huippua, mutta sitä koskaan täysin saavuttamatta?

 

On niinkin, että monilla todelliselle huipulla päässeillä urheilijoilla on ollut suuri määrä perhetaustaan liittyviä hankaluuksia ja silti he ovat menestyneet. Yhteisön normaalien riittien ulkopuolelle jääminen voi siis antaa myös voimaa ja energiaa. Tästä hyväpä esimerkkinä on vaikkapa Nooralotta Neziri, jonka äiti vammautui pahasti auto-onnettomuudessa ja jonka isä ei ole valkoihoinen suomalainen. Neziri ei myöskään valinnut tavanomaista suomalaisten naisurheilijoiden menestyslajia.

Kuva 3 Neziri juoksemassa
Pika-aitajuoksija Nooralotta Neziri juoksi välieriin Rion olympialaisissa vuonna 2016. Kuvat saatu käyttöön Elina Gustafssonilta ja Nooralotta Neziriltä

 

Tällainen perhetaustan ”esteinä” pidettyjen asioiden voimavaraksi muuttuminen voi päteä myös moneen kaapissa olevaan huippu-urheilijaan: kun lapsi on vapaa heteronormista, hänen on kehitettävä omia keinojaan selviytyä.  Normien ulkopuolen periminen voi antaa aivan uutta energiaa ja luovaa kapasiteettia myös urheilun maailmaan, kuten se tunnetusti on tehnyt taiteissa.

 

Asiaa ei kuitenkaan saa missään tapauksessa typistää poikkeusyksilöllisyydeksi ja siten syyllistää niitä, jotka eivät pärjää vaikeissa lähtökohdissa. Jokainen tarvitsee taustatukea ja jonkun yhteisön.

 

Kirjoittajat Antu Sorainen ja Anna Heinonen tekevät yhteistyötä Suomen Akatemian tutkimusprojekteissa ”Testamentit ja perintöjärjestelyt seksuaalisesti marginalisoiduissa ryhmissä” (2014-2019) ja ”CoreKin – Sukulaisuuden syrjien uudelleenkuvittelu ja kontrastointi” (2016-2020). He osallistuvat Excellence of Finland – verkoston kiihdyttämöihin. Seuraa täällä jatkossa heidän kiihdyttämöissä herääviä ajatuksiaan esimerkiksi luovasta johtajuudesta ja huippuuden retoriikasta.